Värjäyskasveja kahmalo kaupalla

Vanha, järven rannalla sijaitseva inarinsaamelainen asuinkenttä on kuin värjärin tukkakauppa. Minulla oli ilo päästä tilalle niittohommiin menevän porukan mukana. 

 Tämän helpommalla ei värjäri enää voi saada pataansa värinlähteitä. Koiranputket ja nokkoset ovat vuosien saatossa vallanneet entiset perunamaat. Ja niitä oli paljon! Jätesäkkien suut auki ja keräämään.

Tässä ei tarvinnut sijoiltaan liikkua. Kaikki kerättävä oli aivan käden ulottuvilla. Nokkossaaliistakin riittä useamman kuin yhden padallisen verran keiteltävää.

 

Luvassa on moooooonta vyyhtiä vihreitä ja harmaanvihreitä lankoja vaikkapa seuraavan reseptin mukaan värjättynä:

1 kg koiranputken varsia ja lehtiä
100 g lankaa
10 g alunaa
4 g rautavihtrilliä
8 l vettä

Rautavihtrilli korvaantuu minun tapauksessani vanhalla rautapadalla, joka vaikuttaa hieman väriä tummentavasti.

Hyödyn lisäksi kenttä tarjosi runaasti silmäniloa. Siellä kasvoi vaikka miten monia ja toinen toistaa kauniimpia luonnonkukkia sekä heiniä.

Niitetyltä kentältä leijaili nenään tuttu tuoksu - maarianheinä. Vaikka me naisissa melkein konttasimme kentällä emme kuitenkaan löytäneet itse kasvia ja meidän oli tyytyminen vain nuuhkuttelemaan tämän pohjoisen perinneparfyymin tuoksua.

Tila on uinuva ja hiljainen, mutta suuresti rakastettu. Sitä vaalitaan sydämellä entisaikojen muistoksi ja vastalahjaksi se tarjoaa viihtyisän ja levollisen lomanviettopaikan.

Kiitos Lusmaniemi antimistasi! Kaupan päällisiksi sain vielä kahvistelun lomassa ihania muisteluksia elämästä tilalla vuosikymmeniä sitten.